Mekosta paidaksi

Otin tuunaukseen oman vanhan stretchpitsimekkoni, joka on pyörinyt käyttämättä kaapissani jo kymmenisen vuotta. Mekko on sinänsä mukava ja kivannäköinen, että en ole sitä poiskaan laittanut. Mekon ongelma oli se, että se on arkikäyttöön turhan hieno ja "gootahtava", mutta juhlakäyttöön omaan makuuni liian halvan näköinen.

Ajattelin, että paitana sille olisi enemmän käyttöä. Katkaisin helman siis poikki ja leikkasin helmaosasta kaksi epäsymmetristä kiilaa. Leikkasin etu- ja takakappaleelle vyötäröltä alaspäin aukileikkaukset, joihin ompelin kiilat. Näin helma sai lisää volyymiä ja hauskan epäsymmetrisen ilmeen. Huolittelin vielä helman tiheällä siksakilla samalla materiaalia venyttäen.

 

Samalla suurensin myös pääntietä hiukan ilmavammaksi.

 

 

Paita pääsikin heti käyttöön ainakin pukeutumishaasteen muodossa. Pukeutumishaasteen tehtävänanto oli: Musta hame tai housut, saapikkaat, pitsipaita ja huivi tai shaali. Lisäksi ripaus hopeaa ja "keijumainen" kirja. Hame on omatekemä vanha satiinin ja sifonginjämistä tekemäni kaitalehame, joka löytyy myös tästä linkistä. Ripaus hopeaa löytyy Thaimaasta ostamastani vanhasta perhoshuivista ja kauniista hopeisesta filigraaniperhosrintakorusta. Tällä uniikilla korulla kiinnitin huivin kauniisti. Filigraaniperhosen on valmistanut kultaseppä Sanni Lehtinen. 

 

 

Saapikkaita esitti tällä kertaa vanhat Mantereen luottonilkkurini, jotka kävivät nyt ensimmäistä kertaa suutarilla korjattavana. "Keijumaiseksi kirjaksi" valitsin kirjan huovutetuista satuhahmoista. On siellä oikein keijukaisiakin :)

 

 

Vinkkinä vielä, että minulla on nyt myös Instagram-tili nimellä vaateviidakon_pirjo. Sitä olen ollut hankkimassa aina välillä, mutta sitten taas unohtuu. No, parempi myöhään kun ei milloinkaan ;)  Seurailkaahan sitäkin! Sieltä löytyy sitten myös näitä pukeutumishaastekuvia, kun ehdin niihin osallistua. Hashtagien alta voi sitten löytyä muidenkin osallistujien asuja. Lisään Instagam-linkin blogin sivupalkiin taas ehtiessäni...

Pientä ompelua, pientä sisustusta ja fantasiapukeutumishaaste

Tein minäkin vihdoin itselleni ja perheelle tilkuista muutamia kangasmaskeja. Astman ja urtikarian vuoksi maskien käyttö on minulle erittäin haasteellista, joten välttelen nyt kaikkea asiointia, joissa maskeja pitäisi käyttää. Niiden käytöstä kuin seuraa päänsärkyä, mahakipua, turvotusta ja ihottumaa. Koska urtikariani on krooninen autoimmuunisairaus eikä allergia, maskien materiaalilla ei ole mitään merkitystä. Siispä lähinnä olen kotona ja käyn ulkona metsälenkeillä.

Kaavan kangasmaskeihini nappasin yhdestä kertakäyttömaskista.

 

 

Pari bussireissua olen kuitenkin tehnyt, tässä selfie nyssen kyydissä. Silmälasit huurussa, tietenkin. Maski on samaa meduusakuviollista luomupuuvillaa kuin paitakin. Täytyyhän asun olla poikkeusaikanakin yhteensopiva. Paidan esittelin aikaisemmin tässä linkissä.

 

 

 

Miesväelle tein katu-uskottavia tummansävyisiä maskeja.

Pojalle tein synttärilahjaksi pari sisustustyynyä, tässä vielä ihan omalla sohvallani kuvattuna. Maisemaprintit on ostettu Kangaspuoti Tylliritarista. Siellä on vieläkin loppuunmyynti käynnissä ja viimeisiä viedään!

Tylliritarin kangaspuodilta on myös tämä magneetti, joka koristaa nyt meidän jääkaapin ovea. Kuvassa on puodin pitäjän veistos. Puodin päätyttyä omistaja keskittyykin taiteeseen. Sekä magneetteja, taideprinttejä että kauniita veistoksia löytyy tästä linkistä. Printit ja magneetit ovatkin kontaktien välttelyn vuoksi tänä jouluna hyvä lahja, helppo lähettää vaikka joulukortin kylkiäisenä.

En ole viime vuosina juuri ehtinyt mihinkään somehaasteisiin osallistua, mutta tänä vuonna on tämäkin asia toisin. Tässä vastaukseni fantasiapukeutumishaasteeseen, jonka aiheena on tontut. Pukeuduin siis enemmän tai vähemmän perinteiseksi saunatontuksi. Kuvat on otettu omassa saunassa.

Tontulla on käsinvärjätty pellava-asu: kietaisupaita, hame ja lehtihuivi, kaikki olen itse värjäyksestä asti tehnyt. Nämä ovat aikaisemmin muissa yhteykissä blogissakin esitelty mm. tässä linkissä huiveja.

Tästä linkissä löytyy pellavahameita ja vastaavanlainen kietaisujakku löytyy tästä linkistä. Monet näistä blogini alkuhämärien vanhoista postauksista ovat omia suosikkejani.

Ohjeet pellavakankaiden käsinvärjäykseen löytyy tästä linkistä.

Villasukat äitini neuloi minulle lahjaksi. Nämä reilunmittaiset sukat löytyvät lähikuvassa hauskan pellavaponchon kanssa tästä vanhasta hauskasta värihaastepostauksesta. 

 

 

Tonttulakki tupsuineen on uusi. Tein sen tätä pukeutumishaastetta varten käsinvärjätystä puuvillanjämästä. Sainpahan taas yhden kankaanpalan pois kaapista pyörimästä ja edistettyä taas hiukan omaa palaprojektianikin. Eihän tonttu ole mitään ilman tonttulakkia! Tällä postauksella toivottelen kaikille samalla myös

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ !

Luonto pukeutuu kuurahuntuun

Meidän kesämökkiämme ympäröivä luonto tuntuu kauniilta satumaalta vuodenajasta riippumatta. Suon ympäröimä kostea mikroilmasto saa aikaan kauniita sumuja ja usvia ja ilmankosteudesta johtuvat lämpötilaerot hienoja kuura- ja huurreilmiöitä. Loppusyksynä jopa kasveissa olevat vanhat hämähäkinseitit saivat kuurapeitteen ja muodostivat luontoon hienoja harsomaisia huntuja.

Koiranputkisulhanen ja hänen morsiammensa seittihunnussaan ja kruunussaan.

Havunvihreää

Tilasin itselleni Nosh- verkkokaupasta kauniin havunvihreän jerseymekon. Nosh on kotimainen verkkokauppa, joka on vastuullinen ja ekologinen. Nosh on myös mukana monissa uuden ajan kehitysprojekteissa, jotka liittyvät tekstiilien kierrättämiseen, kehitysyhteistyöhön ja hiilijalanjäljen pienentämiseen tekstiiliteollisuudessa. Kaikkeen mainittuun suhteutettuna tämä mekko oli silti melko edullinen, vain 50 euroa, toki pienen alennuksen kera.

Kietaisumallinen yläosa, ranteista pussittuvat hihat ja A-linjainen helma on tämän mekon kauniit yksityiskohdat.

Koska mekko on lempiväriäni, asusteet on helppo löytää valmiina omasta kaapistani.

 

Pikkusiskoltani lahjaksi saatu cashmerehuivi sopii mekkoon täydellisesti. Poikani ollessaan vielä pieni koululainen valitsi minulle tämän hauskan Mangon pikkulaukun. Niitteineen laukku tuo asuun vähän särmää.

 

Laura Vitan kirjavat luottosaapikkaat ovat siitä hauskat, että ne sopivat todella monien asujen kanssa. Nytkin mekon ja huivin sävyt löytyvät saapikkaista.

 

Korviin käyvät joko puiset käpykorvakorut tai lasiset kukin koristellut korvikset. Molemmat ovat käsityötä ja suoraan tekijöiltä ostettu.

Kalloja ja luurankoja

En yleensä harrasta juurikaan mitään Halloween/Kekri juttuja, mutta tänä vuonna sattuneesta syystä vapaa-aikaa ilman mitään suunniteltua ohjelmaa on nyt enemmän. Pimeällä kuvattu läpinäkyvä kallo on Halloween- teemainen karkkiosaston löytö. Kallo oli täynnä karkkeja, ne on nyt korvattu valoilla. Näyttävä tällaisenaan myös herkkupöydän koristeena.

Luuranko punaisine silmineen on vuosia sitten krääsäkaupan alennuspöydästä valokuvausrekvisiitaksi ostettu. Testasin sitä myös edellisen postauksen Usvaneidon kanssa. Halusin pitää tuon postauksen kuitenkin mahdollisimman eteerisenä ja visuaalisesti yhtenäisenä, joten luurankokuvat esitellään nyt tässä yhdessä Usvaneidon laahuksessa oleilevien hämähäkkien kanssa.

 

Tämä on kesällä syntynyt "Kallo"- niminen taidegrafiikantyö.

 

En ole koskaan piirtänyt tai maalannut kurpitsaa, joten kokeilin nyt sitäkin yhden Art Journal- aukeaman verran.

Usvaneito

Meidän kesämökkimme on järven rannalla soisten metsien keskellä. Läheiseltä suolta hyvin usein iltaisin nousee usva, joka kiertyy hienoiksi liikkuviksi patsaiksi. Ne muodostuvat vain hetkeksi nopeasti sulautuen hentoon pohjausvaan. Hetkellisesti usvapatsaassa voi nähdä vetten päällä liikkuvan hahmon, "usvaneidon".

Siitä syntyi ajatus fantasiakuvauksiin. Siskoltani sain lainaksi sopivan vintage/retrohääpuvun, hunnun tekaisin tyllistä ja seppeleen punoin syksyn viimeisistä kukista. Helmaan lisäsin vielä pitsikankaalla volyymiä.

 

 

 

 

 

 

 

Pimeimmänkin yön jälkeen koittaa aamu ja usva joutuu väistymään valon tieltä. Usvan läpi siivilöityvät valonsäteet saavatkin aikaan ehkä kauneimmat efektit. 

Valokuvaus on aina täynnä yllätyksiä. Jouduin kuvaamaan tätäkin kuvakavalkadia useampaan kertaan, kun toivottu usva ei aina ilmestykkään. Lisäksi yhtenä iltana hämmennystä aiheutti hämärästä paikalle syöksynyt metsästyskoira, joka yritti kaataa kameratelineeni. 

Usvaa aion käyttää tulevaisuudessakin hyödyksi valokuvauksessa. Kostea suoilma on myös parasta lääkettä astmaatikon keuhkoille. Mökillä en koskaan tarvitse astmalääkettä. Ihottumatkin näyttävät suoilmassa paranevan. Tällä kokemuksella soiden kuivaaminen tuntuu todella hölmöläisten touhulta. 

Kosteus saa kyllä kuvattavat tekstiilitkin kostumaan. Niitä sitten saunan lauteilla kuvauksen jälkeen kuivailen.

Näillä kuvilla laskeudumme hiljaksiin Pyhäinpäivän, Kekrin, Halloweenin viettoon, mitä kukin nyt sitten haluaakaan viettää tai olla viettämättä ;)