Neulospaidan tuunaus

Kauan aikaa sitten Ellokselta tilattu puuvillainen kietaisumallinen neulospaita on mukava, kaunis ja ilmeisen kestäväkin ostos. Väri on murrettu lämmin petrooli, aivan minun värini, vaikka en sitä silloin vielä tiennytkään. Vasta myöhemmin suoritettujen pukeutumisneuvojan opintojen ja värianalyysin myötä tämä minulle selvisi. Niinhän se kuitenkin on, että ihminen yleensä luonnostaan tietää, mitkä värit hänelle sopii, ellei anna muodin ja muiden mielipiteiden sekoittaa luontaista vaistoaan.

Yksi harmillinen vika tässä paidassa kuitenkin oli. Pumpulimainen neulos oli hyvin venyvää ja jo päivän käytön jälkeen hihat roikkuivat ja leveyttä riitti suuremmallekin ihmiselle. Kuosiinsa paidan sai vain pesemällä ja puhtaan vaatteen jatkuva turha pesu oli ekologisessakin mielessä harmittavaa.

Päätin muokata paidasta sellaisen vaatteen, että sen mallisena venymisestä ei olisi käytössä haittaa. Sellainen vaate on jokanaisen "turvavaate", väljä päälle heitettevä neulostakki, kerrospukeutumisen kulmakivi. Leikkasin siis etukappaleen päällekkäin menevät kietaisuosat ja solmimisnauhat pois. Uusiin etureunoihin, takapääntielle ja hihansuihin tein uudet reunat neulahuovutuksena petroolin, turkoosin ja ruskean sävyisillä villahahtuvilla. Alakuvassa huovuttelen hihansuuta telkkaria katsellessa. Jokunen tovi tuossa huovutustyössä vierähti, mutta olen pikkuhiljaa alkanut suosia ns. hitaita käsitöitä, sillä kaapissa on jo aika paljon päällepantavaa. Näin vaatevarastoni ei paisu turhan suureksi, etenkin kun nykyiset vaatteeni ovat perin kestävää sorttia.

Olen varsin tyytyväinen uuteen tuunattuun neuletakkiini. Nyt sitä ei käytännössä pestä juuri lainkaan, pelkkä tuuletus riittää. Ellen sitten onnistu kaatamaan vaikka kahvikupposta syliini. Nyt pituutta venyvät hihat voi nätisti kääntää ja ne pysyvätkin hyvin käännöksellä huovutettujen hihansuiden ansiosta. Alla on samansävyinen vanha Soya- merkkinen trikoomekko. Kauniissa mekossa on vyötäröllä hieno smokki- laskostus. Asusteena on myös vanha ostettu letitetty nahkavyö jossa on hienot kukkamaiset päät. Pidän letitetyistä koristeista vaatteissa ja olen niitä tehnyt paljon itsekkin.

Kaulakorun olen itse tehnyt ja sen esittelin aikaisemmin tässä linkissä.

Mikä härveli!

Olen tässä jo pitemmän aikaa suunnitellut oman grafiikanprässin ostamista siksi, ettei grafiikanharrastukseni ei olisi sidottu työväenopiston kurssiakoihin ja yhteen iltaan viikossa. Jo parina kesänä minulla on ollut hirveä hinku tehdä grafiikkaa ja silloin juuri kurssini on lomalla. Suosimaani syväpainotekniikaan myytävät prässit vain ovat tavattoman kalliita, n. 1000-2000 euroa mallista ja koosta riippuen.

Siippa päätti kokeilla kepillä jäätä ja jätti ostoilmoituksen eräälle netin "osto ja myynti"-sivustolle. Näitä prässejä ei yleensä vain koskaan tule myyntiin ja olin asian suhteen aika skeptinen. Yllättäen yksi vastaus tulikin, aikaisemmin grafiikkaa harrastaneelta herralta, joka oli jo siirtynyt muiden taideharrasteiden pariin. Tämä monitoimimies oli valmis luopumaan varsin erikoisesta härvelistä, itse suunnitellusta ja käsityönä tehdystä grafiikanprässistä. Testasin kojetta omalla laatallani ja jälki oli varsin hyvää. Puristusta riittää, mikä on syväpainotekniikassa tärkeintä. Kaupat syntyivät ja siippa osti minulle etukäteisjoululahjaksi prässin 200 euron sopuhinnalla.

Prässillä pystyy painamaan noin A4 kokoisia töitä. Suunnittelin ostavani vähän isompiin töihin soveltuvaa prässiä, mutta rahansäästö sai luopumaan tästä ajatuksesta. Ehkä pieni on kuitenkin kaunista ja isoja töitä voi aina painaa tarvittaessa työväenopiston kursseilla. Nyt ei työskentelyä rajoita ajankohta vaan ainoastaan inspiraatio. Jotain uutta tyyliäkin grafiikkaani on taas syntymässä...

Muutakin kulttuuria on tullut viime aikoina harrastettua, joskin kamera on jäänyt usemmiten kotiin. Ystävättären kanssa tuli käytyä Sara Hilden taidemuseossa katsomassa ihana ja inspiroiva Anj Smithin näyttely "Sea lily, feather star". Tällä naisella on aivan oma uniikki tyylinsä katsoa maailmaa. Siipan kanssa kävimme katsomassa The Gueen elokuvan "Bohemian rhapsody"  ja Frenckellin näyttämöllä komedian "Ulkomaalainen". Molemmat varsin viihdyttäviä, suosittelen!

Minna Parikan Sample Sale Ratinassa

Edellisenä viikonloppuna ajattelin nautiskella rauhaisasta lauantaiaamusta työviikon jälkeen, kun kännykkää selatessa suunnitelmat menivät uusiksi. Huomasin, että Ratinassa oli juuri alkamassa Minna Parikan Sample Sale- tapahtuma, joten eihän siinä auttanut kenkähullun muuta kuin kiskoa takkia äkkiä päälle ja hypätä seuraavaan bussiin. Myyntitapahtuman ovella oli jo mojova jono, jossa vierähtikin seuraava tunti, ennenkuin olin edes sisällä myymälässä. Onneksi jalkani on pieni, joten himoitsemiani korvakenkiä oli vielä jäljellä. Sovituksen jälkeen seurasi vielä tunnin jonotus kassalle. Yksi ihminen jonottaessa pyörtyikin ja paikalle saapuivat ensihoitajat. Kaikkea se kenkähulluus teettää! 

Urakan päätteeksi oli mukaan tarttunut farkkukankaiset pupunkorvatennarit ja nahkaiset korvakävelykengät yhteishintaan 240 euroa. Näiden kenkien normaalihinta pyörii siinä 250 ja 300 euron välillä/pari, joten alennusta oli noin puolet. Hintaahan näillä on aikalailla alennuksesta huolimatta, mutta kyllä nämä kahden aikaisemman Parikkaparin perusteella ovat laadultaan sen väärttejä. Nämä korvakengät ovatkin nyt sitten ihan kovan käytön arkikenkiä, kun edelliset sydän- ja  siipikorkkarit ovat toistaiseksi olleet paljolti vain juhlakäytössä.

Oma ostosfilosofiani on nykyään ostaa koko loppuelämän kestävää tavaraa, joten nämä kengät ovat  käytössä niin kauan kuin kestävät, todennäköisesti hyvin pitkään. Esittelen tässä nyt vielä bonuksena herkullisen saapikasparin, jonka ostin itselleni aikaisemmin synttärilahjaksi. Nämä kaunokaiset ovat Laura Vitat, mikä on toinen hyväksi ja kestäväksi todettu kenkämerkki. Nämä syyssaapikkaat maksoivat ihan normaalihinnalla ostettuna 129 euroa.

Näiden kenkäostosten jälkeen tuntuu siltä, että konmarituksen jälkeen huvennut ruppana kenkävarastoni on jotakuinkin uusittu ja täydellinen. Kauniit ja värikkäät kumisaappaat olisivat ehkä vielä tarpeen, mutta muuten kenkiä on joka lähtöön. Samalla tuli näihin kuviin tallennettua pihaamme satanut ensilumi ;)  

Katutaidetta ja graffiteja kotinurkilla

Tampereelle on nyt ilmestynyt hienoja ja kookkaita katutaideteoksia, muraaleja, mutta en opiskelu- ja työkiireiltäni ole päässyt niitä vielä kuvaamaan. Nämä pienemmät teokset kuvasin kävelylenkillä ihan kotinurkillani. Hienoa, että tylsät sähkökeskukset ja varastot saavat vähän väriä ylleen.

Lyhty pimeydessä

Synttärilahjaksi saamani Huntsteel- lyhty näyttää komealta pimeänä syysiltana otetuissa valokuvisssa.

Lyhty on hauskasti erilainen kuvaussuunnasta ja liekin korkeudesta riippuen.

Sydänpäivän punaiset valot

Eilen vietettiin Maailman Sydänpäivää. Päivän tarkoitus on lisätä tietoisuutta sydän- ja verisuonisairauksista. Sydänpäivänä Tampereellakin moni rakennus pukeutui punaiseen.  Kaukaisuudessa näkyy myös punaisin valoin koristeltu Näsineula, mutta sade keskeytti reissuni sinne, kun en ollut varustautunut kamerasuojalla.

Punaisena virtaavan veden jälkeen oli pakko välillä lepuuttaa silmiä Tampereen teatterin kylmänsävyisiksi valaistuissa puissa.

Tornihotelli ja kaukana punainen Scandic Station. Alakuvassa hotelli Ilves punaisena välkkyvine valoineen.

Ruskea halatti

Ostin aikoja sitten Eurokankaan poistolaatikosta muutaman ohuelle tyllille kirjaillun pääntiekoristeen. Yhden näistä käytin jo aikaisemmin juhlamekon pääntielle ja tuon mekon esittely löytyy tästä linkistä. Esittelin aiemmin blogissani myös erään värihaasteen yhteydessä halatin, jonka leikkasin vanhaa lempparihalattia hyväksi käyttäen. Tämän hankalatekoisen lempparihalatin esittely löytyy tästä linkistä. Jo silloin uhosin, että teen vielä toisenkin halatin ja tällainen koristeellinen päätie sopii tietysti tuollaiseen hippityyliseen vaatteeseen kuin maskara gootin silmään.

Leikkasin tämänkin halatin vanhaa vaatetta hyödyntäen, mutta hihoihin ja helmaan tein nyt terävemmät kulmat. Ruskea hiukan läpikuultava ohut neulospala löytyi kaapista, joten tulin samalla jatkaneeksi kangaspalojen ompeluhaastettani.   

Koristeellisen pääntien alareunaan ompelin samasta materiaalista nyörin, jonka päihin pujotin kuparinväriset ompelulaatikosta löytyneet helmet.

Ompelin pääntien ensin alavaralla huolitellen ja sitten ompelin koristepääntien käsin paikalleen. Käsiommel ei näy, sillä kiinnitin samalla jokaiseen pistoon pirkulaisen kuparinvärisen helmen. Samalla pääntien näyttävyys lisääntyi entisestään.

Tästäkin halatista tuli uusi suosikkivaate, sillä se on rento, mukava ja samalla näyttävä. Käytän sitä yhä, vaikka säät jo ovatkin viilentyneet. Tämä sama vaate menee näköjään keväästä syksyyn :) Nyt voin melkein lupailla jo kolmannenkin muunoksen tästä vaatteesta joskus syntyvän. 

Onnittelukortti

Tällaisen kortin väsäsin kummitytölle rippijuhlan kunniaksi. Keskelle korttia on upotettu grafiikantyö "Pukuleikit"- sarjasta. Tämän sarjan töitä olen täällä aikaisemminkin esitellyt ja myös osan kortteihin laittanut mm. tässä ja tässä linkissä. Sinisen sävyjä ja kolmiuloitteisia perhosmotiiveja tällä kertaa :)

Puolen vuoden vaate- ja asustelöydöt

Taas on aika esitellä kuluneen puolen vuoden ostokset ajalta 1.1.2018-30.6.2018. Ihastuttavia Laura Vitan kenkiä on tarttunut mukaan hyvistä alennusmyynneistä. Yläkuvan käytännölliset nahkaiset nauhanilkkurit löytyivät Halosen alennusmyynnistä 65 eurolla. Metallinkukertava nahka on muodikkaasti kuin maalilla roiskittu. Yläkuvan saapikkaat ja alakuvan kahdet kävelykengät löytyivät Tullintorin Paulan Kengän remonttimyynnistä vain 40 euroa/ pari. Normaalihinta näillä kengillä pyörii siinä 150 euron kieppeillä, joten hinta oli oikein mukava.

En ole aikoihin löytänyt kirpputorilta muuta kuin tuunaustarvikkeita, joten aasialaistyylinen hauskanmuotoinen käsilaukku oli kiva löytö UFF:ltä. Laukku vaikuttaa lähes käyttämättömältä ja hinta oli vain 6 eutoa. K- Kengän alelaarista löytyneet muodikkaasti metallinhohtoiset tennarit maksoivat vain 15 euroa. Roomalaisesta komeasta Saint Agnese Agonen kirkosta kaulakoruksi ostettu rukousnauha maksoi vain 6 euroa. Roomaan karkasin pakoon, kun täytin pyöreitä ;) Siitä reissusta lisää vähän myöhemmin.

Lindexin alesta löysin hauskan kietaisumallisen trikoopaidan röyhelöhihoilla 15 eurolla. Tämä paita näyttää päällä paljon paremmalta, mutta helteet veivät voiton selfien kuvaamisesta, pukeutuminen ja riisuminen kun on niin hikistä puuhaa...Farkut, tämä paita ja yllä olevat Laura Vitan sinisävyiset kengät tupsuilla olisi kyllä kiva kokonaisuus kuvattavaksi.

Monikäyttöinen musta myöskin kietaisumallinen trikoopaita on 10 euron alelöytö Gina Tricotin valikoimista.

Mustavalkoinen trikoomekko löytyi Tokmannin alesta vain 25 eurolla. Tämä mekko on Paola Suhosen Nordic Line - mallistoa. Mekossa on sivusaumoihin piilotettuna aivan turhat taskut, jotka saavat mekon laskeutumaan lantiolta vähän rumasti, mutta en nyt taida jaksaa niitä poiskaan ottaa. Lisäksi sukkalaatikkoa on täydennetty 11 eurolla.

Puolen vuoden vaate- ja asustelöytöihin hassaantui rahaa siis 273 euroa.

Kesämekkoja, neulepaita ja kulttuurikeskuksen avajaiset

Pidimme äitini kanssa meillä muutaman päivän käsityökerhoa kahdestaan. Minä ompelin äidille pari kesäistä mekkoa Kangaspuoti Tylliritarin näyttävistä kuviotrikoista. Kaavan väsäsimme itse käyttämällä pohjana hyvin istuvaa T-paitaa. Äitini puolestaan neuloi loppuun jo aikaisemmin aloittamansa murretun vihreän neulepaidan, jota minä sitten syksymmällä kylmien ilmojen tullen pidän ja otan myös asustetut kuvat ylläni tänne blogiinkin.

Kulttuuritalo Laikun avajaisista on jo tovi aikaa, mutta työ- ja opiskelukiireiden vuoksi tämä blogin päivittäminen on jäänyt vähemmälle huomiolle. Kävimme siellä ystävän kanssa paikkaan tutustumassa ja lämpimästi sitä voi kaikille suositella. Lastenkulttuurikeskus Rulla on varmasti elämys perheen pienimmille ja muille on luvassa mm. musiikkia ja taidenäyttelyitä.

Myös ulos levittäytyneissä avajaisissa saattoi löytää mm. yllätyksiä essun taskuista. Laikku leviää jatkossakin puiston puolelle mm. runojen,  puistokonserttien ja tanssin myötä.

Avajaisissa pääsi ihailemaan Tommi Musturin taidetta.

Pohjakerroksen Rullassa oli aikuisellekin paljon nähtävää. Unikudelmat kertoivat unista ja unelmista.