Avaruus -aiheinen Junk Journal

Päätin taas aloittaa uuden harrastuksen. Onhan noita jo ennestäänkin, mutta vierivä kivi ei sammaloidu. Olen jo pitkään ihaillut "somen" loputtomasta sammiosta eteeni tupsahtelevia kauniita, persoonallisia ja luovia käsintehtyjä ja tuunailtuja kirjoja. Nämä DIY kirjat kulkevat monella nimellä: mm. junk journal, art journal ja altered book. Erojakin näillä kirjoilla toki on ja niistä minun täytyykin tulevaisuudessa ottaa vähän selvää.

Sormeni siis syyhyävät uuteen kokeiluun. Muita syitä on sopivan materiaalin löytyminen omista varastoista sekä jo olemassa olevien taitojen yhdistäminen tähän uuteen lajiin. Lisäksi omien kirjojen tekemisellä on todettu olevan vaikutusta itsensä kehittämiseen: se lisää luovuutta, taitoja ja selkiyttää ajatuksia.

Aivan noviisi en tällaiseen harrastukseen lähtiessäni ole. Opiskeluaikoina väsäsin puolen metrin tornin verran erilaisia portfolioita projekteistani ihan perinteisesti käsin tehden. Vaikka nekin ovat luovia, niin niissä viimeistelty lopputulos oli tärkeintä, tässä uudessa harrastuksessa tärkeintä on matka ja tekemisen ilo. Näitä kirjoja tehdään ennemminkin itselle ja niissä on päiväkirjamainen, henkilökohtainen tunnelma. Niiden kauneus syntyy muista asioista kuin viimeistellystä "esittelykelpoisesta" ulkoasusta.

Aloitin helposta ja osallistuin Facebookin ryhmän haasteeseen: Junk journal aiheesta "Avaruus". Nimensä mukaisesti junk journal- kirjoissa voi käyttää kaikkea roskaa ja ylijäämää, mitä nyt kotoa sattuu löytymään. Rajattu aika ja aihe sekä rajallinen määrä materiaalia helpottaa asiaan tarttumista. Liika valinnan vapaus näin alkuun olisi vain pahasta.

 

Sivut tein syväpainopapereista, joihin olin tehnyt erilaisia laatta- ja tekniikkakokeiluja sikinsokin. Ne ovat siis grafiikan suttupapereitani. Kanneksi tuli myös tällainen suttupaperi, jossa vallitsi melkoinen kuvioiden sekamelska, kaaosta siis ;). Siitä se ajatus sitten lähtikin... junk journal sai nimekseen "Kaaosteoria". 

 

 

Paperinkeräyslaatikostani haalin vielä pari lehtivalokuvaa avaruudesta, pieleen menneitä väritulosteita omista akvarelleistani ja valokuvistani sekä kiinanpaketin mukana tullutta sanomalehtifylliä, koska ne kirjaimet nyt vaan näyttävät niin hauskoilta. Lisäksi tarvitsin liimaa ja sivujen viimeistelyä varten puukynät. Saksia käytin kovin nuukasti, sillä pidän paperin repimisestä.

 

Ensimmäisellä sivulla on värituloste vanhasta maalaustehtävästäni, missä piti suunnitella avaruuspuku. Puvusta tuli iltapuku nimeltään "Kaaos". Puvun kuviointi sai inpiraationsa lehtikuvasta, jossa oli kaaosta kuvaavia fraktaalikuvioita.

 

Planeetat ovat omista valokuvistani ja akvarelleistani otetuista epäonnistuneista tulosteista leikattu. Mausteena muutama lehtikuva ja pari vanhaa postikorttia. 

 

 

 Minulla ei ole hajuakaan mitä näissä tekstityksissä lukee, mutta sehän vain lisää kaaosta ;)

Nanso -mekko ja sifonkipaita

Tänä kesänä ovat kauppareissut on olleet lähes nollassa, kun ei ruokkakauppaa lasketa mukaan. Pari kertaa on pitänyt hakea maalia ja teloja, nyt kun on ollut aikaa tehdä pientä pintaremonttia. Toistaiseksi olen tehnyt remppaa vain mökillä, mutta kotonakin on tarkoitus vähän maalata ja vaihtaa tapettia. Vaatekaupoissa olen pyörähtänyt vain pari kertaa. Toisella kerralla museoreissun yhteydessä ystävän kanssa ja toisen kerran välttämättömällä asiointireissulla poikkesin Nanson putiikkiin ja Lindexille bussia odotellessa. En ole kyllä shoppailua mitenkään kaivannutkaan, sillä olen muutenkin siinä aika huono. En oikein koskaan erikseen lähde ostoksille, vaan olen shoppailutaktiikaltani "pistäytyjä". Pistäydyn vaatekauppaan, kun odotan varttitunnin kuluttua tulevaa bussia. Tai sitten olen kaupoilla vain jonkun muun seurana. Ihme, että tällaisella tekniikalla voi mitään kivaa löytää. Siitä voi kiittää harjaantunutta silmääni ja tietenkin pukeutumisneuvojan koulutusta. Yleensä ehdin vaatteen pikaisesti sovittaakin, koska sovittamatta en osta mitään. 

Tällä kertaa pistäytymisaikaa oli vähän enemmän, korona-ajan bussit kun kulkivat kovin harvoin. Myöhästyin juuri edellisestä bussista, joten 45 minuutissa ostin Nanson putiikin alennuksesta maksimittaisen Mikado-mekon ja kävelin siitä vielä Lindexiin pyörähtämään.  

Holkkihihaisen Nanson mekon helmassa on röyhelö ja kuosi on kivan värikäs. Vyötäröllä on solmittava vyö.

Mekkoon sopii Indiskan monivärinen iänkaikkisen vanha virkattu kaulakoru. Tämä koru on kyllä ollut hintansa väärtti, niin paljon sitä on tullut käytettyä.

 Mekko maksoi alessa 60 euroa.

Lindexistä löysin edellisessä postauksessa esitellyn röyhelömekon ja tämän kuviollisen sifonkipaidan. Molemmat vaatteet ovat tyyliltään aika hipahtavia ;)  Tämä kevyt paita on 15 euron aletankolöytö.

 Näissä vaatteissa on hyvä nauttia kesän viimeisistä auringonsäteistä :)

Röyhelöä kortemetsässä

Löysin metsäkävelyllä aivan ihastuttavan metsän, jonka aluskasvillisuus muodostui lähes pelkästään kortteista. Metsässä on hauska kirkkaanvihreä harsomainen hämyinen tunnelma, jota on vaikea saada valokuvissa toistumaan. Varsinkin aamukasteessa auringon paistaessa kortemetsässä on aivan omanlaisensa lumo.

Yhtenä tällaisena aamuna kävelin metsään kuvaamaan uutta mekkolöytöäni. Joskus tavallisen ketjuliikkeen vaate voi olla aivan ihastuttava, ja sellaisena tämä pitkä mekko on kortemetsän arvoinen kuvattava. Lindexin "Sustainable choice"- malliston puuvillamekko pitäisi olla ekologisesti kestävämpi vaihtoehto. Sen puuvillakankaassa on hauska pintastruktuuri, jonka päälle on painettu vihreä kuviointi. Materiaali tuntuu laadukkaalta, mekko mukava päällä ja malli on näyttävä röyhelöineen.

Tämän mekon löysin heti koronan ensimmäisen aallon jälkeen, kun kaupunki alkoi hiljalleen avautua ja kävin asiointireissulla keskustassa. Olen tehnyt sitten maaliskuun jälkeen vain muutaman reissun keskustaan ja hiljaista oli tälläkin reissulla vielä. 

Mekko on valmistettu Intiassa ja tällä hetkellä siellä valmistetun mekon valitseminen tuntuu peräti eettiseltä teolta. Korona-ajan kysynnän lasku on nimittäin aiheuttanut varsinkin intialaisille ja bangladesilaisille tekstiilityöntekijöille suunnattomia taloudellisia vaikeuksia heidän menetettyään työpaikkansa. Tämä on kova isku etenkin näiden maiden naisille, ja useat heistä ja heidän lapsistaan kärsivät tällä hetkellä suoranaisesti nälkää. Tänä aikana tulee näytettyä toteen se, että ostolakko ei varsinaisesti auta tekstiilialan pienipalkkaisia työntekijöitä millään tavalla, vaan siihen tepsivät aivan toiset keinot. Kuten asiaan perehtynyt toimittaja Minna Knus-Galan (Mot.-ohjelma) totesi: "Älä himoshoppaa, älä boikotoi".

Ihana hippimekko maksoi 50 euroa. Mekon seuraksi puin ennen korona-aikaa Indiskasta ostetun kirjaillun kangasvyön, sekin on Intiassa valmistettu. Tämä vyö onkin sopinut moneen mekkoon ja ollut ahkerassa käytössä tänä kesänä.

Tämän mekon helmassa ja hihoissa on reilusti väljyyttä ja olo on kuin metsän keijulla ;)

 

Peruspaitoja paratiisin väreissä

Syksyä kohden mennään myös käsitöissä, sillä näistä kolmesta uudesta paidasta kaksi on jo pitkähihaisia. Kuvauspäivinä kuitenkin elokuun helteet olivat vielä parhaimmillaan, joten hiki tuli näitä kuvatessa. Tylliritarin Kangaspuodista ostettu paratiisimaisen lintukankaan piti päätyä mekkotuunaukseen, mutta luovuin siitä ajatuksesta kokonaan. Vaalean oranssi mekko alkoi tuntua liian valjulta, joten lahjoitin sen sellaisenaan eteenpäin.

 

 

Lintukankaassa oli sensijaan sen verran enemmän väriä, että tein siitä itselleni lyhythihaisen peruspaidan.

 Pääntienalavaran, hihansuut ja helman jouduin rakentamaan vihreästä trikoosta, sillä tämä trikoopala oli niin pieni. Pääntien alavaran tikkasin vielä oikealle puolelle näkyviin, ikäänkuin tereeksi. Kivasti nämä yksityiskohdat tuovat muuten aika herttaiseen paitaan kaivattua ryhtiä.

Paidan kuvasin aiemmin kesällä esittelemäni röyhelöhameen kanssa. Kuvauspaikaksi valikoitui ihastuttava kortemetsä.

 

Toisen paidan kuvasin nuoressa lehtipuumetsässä. Tylliritarin kangaspuodista hankittussa luomutrikoossa uivat vedenalaisen paratiisin tyylitellyt kalat. Jostain syystä minulle tulee tästä kuosista mieleen Japani. Tämäkin paita on luottokaavalla tehty pelkistetty perusvaate.

 

 

Viimeisen paidan pala on hautunut kaapissa jonkin aikaa. Olisiko tämä digikuosi Kangaskapinasta? Tämä riemunkirjava on samalla kaavalla tehty kuin edellinenkin paita. 

Tätäkin trikoota oli niin lyhyt pala, että jouduin hihat huolittelemaan erillisillä kaitaleilla.

Pitkähihaisten paitojen alle olen pukenut suoran hihattoman mekon, joka ajaa nyt hameen virkaa. Sen ompelin tutusta pikkuvikaisesta havunvihreästä trikoosta kuin aikaisemmin tässä kuussa esittelmäni koristellun mekon. Tästä mekosta ei tullut ihan priimaa, mutta värivirheet näkyvät onneksi vain nurjalla puolella.

Viimeisen asun kuvasin sammaleisessa ja kivikkoisessa mäntymetsässä. Vanhojen mäntyjen oksilla roikkui paljon naavapartoja.

Hapsuhalatti

Tein taas vaihteeksi itselleni hapsuin somistetun edestä auki olevan halatin, koska minä nyt vain satun tykkäämään hapsuista ja tällaisista päälle heitettävistä vaatteista. Huivimainen ohut kangas on Kangaspuoti Tylliritarista, jossa on juuri meneillään loppuunmyynti. Hapsua minulla on pilkkahintaan ostettu vyyhti käsityötarvikelaatikossa. Hapsu oli saanut valovaurion käsityöliikkeen ikkunassa, mutta eihän sitä tuollaisista jatkuvassa liikkeessä olevista hapsuista huomaa ollenkaan.

Joskus harvoin vaatteen valokuvaaminen on helppoa. Kamera jalustalle, säädöt kuntoon ja sitten vain kävellään kamerasta poispäin. Ja samalla räpsitään kuvia etälaukaisimella. Tämmöinen kuvaaminen vain edellyttää näyttävää vaatetta, jossa on liikettä. Yleensä itsensä kuvaaminen on vain suunnattoman vaikeata ja rasittavaa.

Tämä halatti on siis suora pala etuhalkioilla ja helmaan ommelulla hapsunauhalla. Siinä kaikki ;)

 

 

Syksyä tuntuu olevan jo ilmassa, vaikka lämmintä onkin. Tämän halatinkin väritys enteilee jo syksyn tuloa. Pienestä hukkapalasta syntyi vielä huivi syksyksi ja pieni scrunchie hiuksiin. Minun nuoruudessani näitä kutsuttiin hiusdonitseiksi. Kaikki tulee ajan kanssa uudelleen muotiin, niin siis nämäkin hiushärpäkkeet. Aikoinaan köyhänä opiskelijana tienasin särvintä tekemällä näitä kaikenmaailman tilkuista ja vanhoista vaatteista ja myymällä näitä sitten tutuille ja tuntemattomille. 

Koristeltu havunvihreä mekko

 

 

Vanhasta paitapuserosta leikkasin talteen koristeet jo kymmenisen vuotta sitten. Paita oli ruskeata puuvillaa ja siinä oli voimakkaan väriset brodeeraukset. Leikatessani jätin vähän ruskeata kangasta reunoille nätisti rispaantumaan.

 

 

Mekon tein vanhoista tummanvihreistä trikoopaloista. Näitä kovin viallisia trikoopaloja minulla on kaapissa vino pino. Värivirheellistä pakanpäätä, joissa on vielä reikiä ja virheraitojakin. Näistäkin paloista saa ihan priimaa vaatetta tehtyä, sillä trikoo on sinänsä varsin laadukasta. Jokainen kappale pitää vain huolellisesti leikata erikseen kiertämällä mahdolliset virhepaikat. Leikkaaminen on aika urakka siis ;)  Kaavaan yhdistin kahta vanhaa mekonkaavaa. Mekon yläosa on valekietaisumallia.

Kuvaukset suuntautuivat jälleen kerran metsään. Otan yleensä myös luontokuvia samalla kun kuvaan vaatteita. Tällä kertaa käytin kirkasta auringonvaloa hyväkseni luontokuvissa. Näistä kuvista tykkään, niissä loppukesän valo tulee mielestäni  kauniisti esiin. 

Tätä vihreätä trikoota jäi vielä kaappiinkin odottamaan seuraavia projekteja :)