Kukkahattutäti

Olen viime aikoina puhunut suomalaisten tuotteiden ja käsityön suosimisesta. Ulkomaille matkustaessa on myös hyvä suosia paikallisia palveluita ja tuotteita. Usein turisteille myydään matkamuistoina halpamaissa massatuotettua tavaraa. Ekologisempaa ja eettisempää on suosia paikallista valmistusta, jolloin paikallinen käsityötaito säilyy seuraaville sukupolville. Käsityöosaamiseen kun liittyy paljon sormen päissä olevaa "hiljaista tietoa", jota ei voi kirjoista oppia kun se on kerran päästetty katoamaan.

Nyt tuli tuettua käsityöläisiä Riikassa, kun siippani toi minulle huovutettuja asusteita tuliaisiksi käsityöläistorilta. Aivan summassa hän ei niitä valinnut, vaan valinta suoritettiin minulle lähetettyjen kännykkäkuvien perusteella. Näitä kännykkäostoksia meidän perheessä käydään säännöllisesti...

Laukun pinta on kauniisti koristeltu siihen kiinni huovutetuilla langoilla ja kukilla, jotka minusta näyttävät unikoilta.

Myös hattu on kauniisti koristeltu. Huopa on tukevaa ja kunnolla laadukkaasti huovutettua.

Jos tämä lakki päässä ei saa metsässä aikaiseksi kunnon valokuvia niin on kyllä ihme :D

Laukussa on pitkä huovutettu ja käsin "putkeksi" ommeltu hihna. Hihna on huovutettu kiinni laukkuun todella kestävän oloisesti.

Pesupusseja

Paljon en ole viime aikoina ommellut. Syynä on infektiokierre, jossa flunssa ja poskiontelotulehdus vuorottelevat. Sellaista se on välillä, kun astmaatikko yrittää tienata elantoaan tekstiilialalla. Olen siis pyrkinyt pitämään kotonani tekstiilipölyt minimissään. Jotain pientä tarpeelista olen silti ommellutkin...

Kaarituellisia liivejä ei saa pestä pesukoneessa, koska liivistä kesken pesun irtoava kaarituki voi hajottaa pesukoneen. Oikeastihan ainakaan parempia naisten alusvaatteita ei saisi pestä ollenkaan pesukoneessa, vaan ne pitäisi pestä käsin. Pitäisi. Myönnän heti etten ainakaan minä jaksa. Avuksi on tullut pesukoneiden ns. käsinpesuohjelmat. Silläkään ohjelmalla tuellisia liivejä ei voi vain koneeseen heittää. Minä olen ratkaissut pulman ompelemalla ohuesta puuvillasta vetoketjulla suljettavia pesupusseja, joihin liivit pesun ajaksi sujautan. Jos kaarituki sitten pesun aikana irtoaa, niin se jää turvallisesti pussiin pyörimään.

Pesupussit ovat myös käteviä säilytyspusseja matkoilla. Sujautan yhteen pussiin alusvaatteet, yhteen sukat ja kengätkin kulkevat mukavasti pussissa sotkematta muita vaatteita. Likapyykki kulkeutuu pusseissa matkoilta takaisin kotiin.

Materiaalit näihin pusseihin eivät maksaneet mitään. Kankaana käytin entiseltä työpaikalta kangasroskiksesta pelastettuja neliönmuotoisia kangasnäytteitä. Ompelin ensin vetoketjun kahden palan väliin. Sitten ompelin palat yhteen, ja viimeiseksi sivusaumat. Vetoketjun voi näin säätää haluamaansa kohtaan pussissa. Esim. kengät on helppo sujauttaa sisään, jos vetoketju on melko keskellä pussia.

Pesupusseissa kannattaa käyttää muovisia vetoketjuja ettei herkille materiaaleille tule turhaa hankausta. Vetoketjuja minulla on jäljellä vielä pari "Lidilin piparkakkurasiallista", toinen muovisia ja toinen metallisia. Kävimme opiskeluaikana tutustumassa vetoketjutehtaaseen, jolloin saimme kerätä poistolaatikoista vetoketjuja omaan käyttöön. Köyhänä opiskelijana keräsin muovipussin täyteen. Eipä ole sitten tarvinnut 20 vuoteen ostaa kuin piilovetoketjuja tarvittaessa :D

Tallipiha

Viime aikoina on ollut esillä kampanja, jonka mukaan käyttämällä 10 euroa lisää kuukaudessa kotimaisiin tuotteisiin saataisiin Suomeen 10 000 uutta työpaikkaa. 10 euroa ei kuulosta paljolta, eihän? Tiedetään myös, että koko Suomen jäljellä oleva vaateteollisuus pyörisi kannattavasti, jos jokainen suomalainen ostaisi yhden Suomessa valmistetun vaatteen vuodessa. Vaateteollisuutemme tämän hetkisestä ahdingosta voi päätellä, että suuri osa suomalaisista ei osta sitä ensimmäistäkään kotimaista vaatetta. Pirkanmaalaisten naisen luoma "Nansonainen" -facebookryhmä on luotu suomalaisen vaateteollisuuden tueksi. Minunkin kotimaisten ostovaatteiden perusta muodostuu pääasiassa Nanson mekoista. Ne ovat kauniita, käytännöllisiä ja erittäin kestäviä. Koska ne eivät mene rikki, niitä on sitten muutama kaappiini kertynytkin... Täytyy joskus esitellä ne täällä blogissakin.

Jotkut kotimaisista ostoksistani ovat ihania suomalaisten käsityöläisten tekemiä koriste-esineitä, asusteita ja koruja. Tallipiha Tampereella on idyllinen paikka kahvitteluun ja suomalaisen käsityön hankkimiseen. Pieniä idyllisiä putiikkeja on alueella useita.

Tällä kertaa mukaan lähti Valjashuoneen Puoti & Verstas- myymälästä Humbugin hieno hiuspanta. Humbugin tuotteet, kuten tämä nahkainen hiuspantakin, on valmistettu vanhoista tai ylijäämäverhoilumateriaaleista. Panta on sävyltään murrettu tummanvihreä. Panta maksoi 24 euroa.

Kaiken maailman palloja

Kummasti sitä mieltyy tiettyihin koristeisiin. Olen tykästynyt palloihin, niin sisä- kuin ulkokoristuksessa. Nämä hailakoituneet pallot ja tähdet ovat vanhoja joulunajan ulkokoristeita. Ne olivat ennen koristenauhana roikkumassa ulko-oven molemmin puolin. Irroittelin ne toisistaan ja maalasin spraymaalilla kesään sopiviksi koristeiksi. Väreinä käytin keltaista, oranssia ja vihreää.

Asettelin niitä terassin kukkaruukkuun kukkien seuraksi.

Myös etupihan betoniportaiden ruukut saivat omat pallonsa.

Palloja tuli siroteltua myös istutusten sekaan ja kivien seuraksi.

Pieni siilikin sai oman pallonsa :)

Talven tuiverruksessa lasinsa menettänyt lyhty on täynnä käpyjä, palloja ja tähtiä. Orvokki kirpputorilta löytyneessä ruukussansa on nostettu ulkotulille tarkoitettuun metallijalustaan.

Harmaaseen sisälyhtyyn on tyhjennetty Ikeasta noin viiden euron hintaan löytynyt koristepallopussi.

 

Nämäkin vihreänsävyiset pallot lasimaljassa on muutaman euron Ikea- löytöjä.

Kukkivat ontelokivet

Meidän etupihan aroniapensasaidan ja parkkipaikan väliin jäi noin metrin korkuinen sorarinne, joka kasvoi vain rikkaruohoa. Jotain rumalle rinteenpätkälle piti siis tehdä. Päätin peittää rinteen ontelokivillä. Ontot kivet voi täyttää mullalla ja kasveilla.

Ontelokiviä on kahta kokoa, ostimme molempia Bauhausista. Ne ovat todella painavia liikutella, joten mikään helppo ratkaisu niiden käyttäminen ei ollut.

 

Lisäksi ne syövät aivan hirveän määrän multaa. Ensimmäisen vuosien aikana multa lisäksi painuu aika paljon, joten sitä myös lisätään joka vuosi säkkikaupalla.

 Tänä sateisena kesänä ontelokivien kukkameri on täydessä loistossaan.