Mäntän Kuvataideviikoilla myrskyisenä päivänä

Koskaan ei vierailuni Mäntän Kuvataideviikoille ole jäänyt näin viime tinkaan. Visiitti osuikin sitten samalle päivälle kuin Rauliksi ristitty kesän kovin myrsky. Kuvissa sää näyttää kuitenkin melko hyvältä, aurinko paistoi ja lämmintäkin oli, tuuli oli vain tavattoman kova. Kävimme tutustumassa myös Mäntän Designtoriin, joka oli pystytetty Taidemuseo Göstan pihaan Autereen Tuvan läheisyyteen.

Tuvan pihaan on ilmestynyt veistos, nimeltään tietysti "Valkoinen hevonen". (David Roberts Collection, London.)

Autereen tupa on koristeltu kuvanveistäjä Hannes Autereen veistoksilla, joita löytyy lisää myös takana näkyvästä Taidemuseo Göstasta.

Designtorilla oli hienoja ja innovatiivisia käsitöitä, materiaaleina mm. puu, metalli, nahka ja kierrätyslasi. Mitään ei nyt tällä kertaa kuitenkaan tullut ostettua. Tuuli oli niin kova, että myyntikatoksia pidettiin välillä pystyssä miesvoimin.

Pekilon Commandona-näyttelyyn tutustuimme näyttelyn kuraattorin Anssi Kasitonnin opastuksella. Väkeä viimeisellä kuraattorikierroksella oli todella runsaasti paikalla. Kasitonni hoiti esittelytehtävän omalla aidosti innostuneella ja rennolla tyylillään, kertoen omia ajatuksiaan teoksista ja taiteilijoista niiden takana. Onneksi Kasitonni ei pyrkinyt selittämään teoksia katsojan puolesta, sitä tapaa todella inhoan. Päinvastoin, välillä kuraattori totesi: "Tätä en kyllä ymmärrä sitten ollenkaan". Mieleen jäi etenkin lausahdukset: "Tässä on sellaista huithapelia neroutta." ja "Tuo esine päätyi varmaan teokseen siksi, että se nyt sattui olemaan poikien autossa." Tämän vuoden näyttely osoittautui korkeiden odotusten mittaiseksi ja se keräsi myös ennätysmäärän yleisöä. 

Näyttely oli kuraattorinsa näköinen, aidosti poikkitaiteellinen pläjäys, mielestäni tyyliltään enimmäkseen metamodernismia. Poissa oli postmodernismin kyynisyys, ylemmyydentuntoisuus ja tiedostaminen, tilalla vilpittömyys, rehellisyys, lapsenmielisyys (joskus jopa murrosikäisyys) ja tekemisen ilo. Seassa oli paljon ITE-taiteen pehmeitä tekniikoita, kuten kuvan Kaija Papun teos "PI541", poliisiauto, jonka virkkaamiseen meni vuosia. Taiteilijoihin kuului paljon muusikoita, käsityöläisiä, graafisia suunnittelijoita ja sarjakuvataiteilijoita, seassa oli varsinaisia monilahjakkuuksia. Näyttely kumarsi siis myös reilusti populaarikulttuurin suuntaan. Esim. Ilkka Vekka ja Ville Pirinen ovat soitelleet Anssi Kasitonnin kanssa "Steel Mammoth"- nimisessä kokeellisessa metallibändissä. Kalevi Helvetti on punkmuusikkona tunnetun Pekka Kurikan synkkä sivupersoona. Vilunki 3000 on paitsi muusikko ja kokeellinen taiteilija, myös ammattilainen todella monella graafisen suunnittelun saralla. Mielenkiintoinen muusikko Risto Puurunen on "Shadows in the Air" -teoksen tekijä. Tämä visuaalisesti monimuotoinen teos oli yksi suosikeistani. Taiteilija on itse kehittänyt 3D camera obscura- tekniikan teokseensa. Tekniikkaan pääsee tutustumaan Risto Puurusen "Cleaning Women"- yhtyeen sivuilla tässä linkissä. Siellä olevalla musiikkivideolla on käytetty samaa tekniikkaa. "Cleaning Women"- yhtye on siitä mielenkiintoinen, että siinä musiikkia soitetaan erilaisilla esineillä, kuten siivousvälineillä ja roskapöntöillä. Ehkä suurin syy näyttelyn onnistumiseen oli juuri monialaisuus ja eri taidelajien yhdistely. Miksi rajata itseään, kun maailma on täynnä milelenkiintoisia asioita?

Tämä näyttely ei todellakaan ollut kovin sovinnaisen maailmankatsomuksen omaavia tosikoita varten, sillä se sisälsi mustaa huumoria, kiroilua, väkivaltaa, seksiä ja monen metrin korkuisia takalistoja. Suosiosta päätellen me suomalaiset emme onneksi tosikkoja olekaan ;) Väkeä oli niin paljon, etten pystynyt oikein edes kuvia ottamaan. Ensi vuoden Kuvataideviikkoja odotellessa....