Pimennysverhoja ja huopahelmiä

Nyt kun ihmisillä on aikaa tehdä enemmän käsitöitä, on monissa käsityöryhmissä käyty keskustelua myös inhokkikäsitöistä tai käsityövaiheista. Hauskasti monen inhokki on toisen suosikki. Oma ykkös inhokkikäsityövaiheeni on kaavojen tekeminen, vaikka olen aina ollut hyvä siinä. Lisäksi todella inhoan kaikkea korjausompelua lahkeiden lyhennyksistä vetoketjujen vaihtoon. Oman perheen vaatteet kyllä korjaan, vaikka siihen hommaan ryhtyminen vaatii aina pientä pakottamista. Usein muut luulevat, että kun olet hyvä jossain, niin myös automaattisesti pidät siitä. Itse asiassa en ole enää ole pitkiin aikoihin pitänyt edes ompelusta, vaikka olen siinäkin hyvä. Huomasin jo ompelua opiskellessani, etten tulisi siitä hommasta tykkäämään, joten lähdin heti valmistuttuani opiskelemaan muuta. Omat suosikkivaiheeni ovat suunnittelu ja kankaiden leikkaaminen. Ompelen oikeastaan vain kahdesta syystä, saadakseni laadukkaita ja omaa silmää miellyttäviä vaatteita kaappiini sekä siksi, että näen ideani ja suunnitelmani valmiina töinä. Kaikkia suunnitelmia ei ole toki tarkoituskaan toteutaa, vaan ne jäävät luonnosten ja piirustusten tasolle. Muuten täyttyisivät kaapit varsin taiteellisista ja kovin epäkäytännöllisistä luomuksista. Niitä voi toteuttaa vain pieninä välipaloina valokuvaus- ja näyttelytarpeisiin.

Verhojen ompelua inhoan yli kaiken, vaikka siinä näkee työnsä tuloksen aina esillä pitkäaikaisessa käytössä. Siksi en vaihda verhoja kovin usein uusiin. Joskus on kuitenkin pakko tarttua tähänkin työhön. Nyt siihen on hyvä hetki, kun ei ole mitään muita velvollisuuksia keskeyttämässä urakkaa. Meillä on nimittäin paljon tarvetta uusille pimennysverhoille.

Ennen pimennysverhot olivat rumia ja tummia. Mökillä meillä on yhteensä kuusi ikkunaa, joissa kaikissa oli vanha tummanruskea pimennysrullaverho. Rullaverhojen ongelma oli se, että ne eivät oikeasti edes pimentäneet. Ompelin kaikkiin ikkunoihin uudet pimennysverhot. Nykyään onneksi pimennysverhokankaissa on todella kauniita kuoseja. Kangaspuoti Tylliritarista hankkimani Vanilja- kuosin leikkasin tarkoituksella sääntöjen vastaisesti vaakaan, koska mitta riitti näinkin päin leikattuna. Verhot eivät voi ylettyä vanhojen pattereiden päälle tulipaloriskin vuoksi. Lisäksi näin leikattuna kuosin havunvihreä jäi kauniimmin ja "retrommin" näkyviin. Mökin sisustuksessa on sekä uutta että vanhaa aitoa retrotunnelmaa. Grafiikantyöt ikkunan päällä ovat omiani.

Vanhat rullaverhot jäivät paikoilleen vielä toistaiseksi vastoin alkuperäistä suunnitelmaa. Rullaverhojen rumat vetonarut tuunasin vanhoilla puuhelmillä ja huovutetuilla helmillä, joita pyöräyttelen aina sopivassa välissä tulevia töitä varten. Huopahelmien sävy on sama vihreä kuin verhoissakin.

Meidän kodin makuuhuoneen pimennysverhokankaan hankin Tylliritarista jo pari vuotta sitten, mutta sopivaa rakoa verhojen ompeluun ei ole "mukamas" löytynyt. Olin ostanut samalla myös renkaat verhoja varten. Näillä renkailla saa verhoihin kauniit poimut ja näyttävän yksityiskohdan. Välien mittaaminen ja reikien leikkaaminen vaatii vähän näpräystä, mutta helppohan nämä on paikoilleen napsautella ihan sormin painamalla.

Verhotankokin pitää vielä vaihtaa näyttävämmäksi ja muutenkin makuuhuoneen sisustus on käymisvaiheessa. En ole mikään sarjasisustaja, edelliset verhotkin olivat jo kymmenen vuotta vanhat. Seuraavaksi pitäisi käydä tapettien, sänkypeiton ja koristetyynyjen kimppuun, mutta siitä sitten myöhemmin. Verhot ovat ainakin kauniit ja pimentävät hyvin.

Kerta vielä kiellon päälle. Kangaspuoti Tylliritarista löytyi myös meidän it-velhoa miellyttävä graafinen musta-valko-harmaa pimennysverhokangas.