Kesän juhlamekko

Tuolla käsityöaiheisilla foorumeilla on tänä keväänä vilkaasti kyselty ja jaettu ohjeita paitoihin ja mekkoihin tällä jo muutamia vuosia muodissa olleella pääntiellä. Oikeasti tämä pääntie on peräisin jo antiikin ajalta, ja se ja sen muunnokset ovat toistuneet muodissa läpi vuosisatojen. Kyseessä on siis täysiverinen klassikko. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, lörppäkaulus, löysä kaula-aukko, valuva etumus yms. Virallinen nimitys tälle pääntielle on aika kaunis, VESIPUTOUSPÄÄNTIE. Klassisen vaatetusalan koulutuksen saaneena kaula-aukko kuulostaa minun korvassani hiukan kansanomaiselta. Kyllä se kaula-aukko puhekieleen käy ja asia tulee ymmärretyksi, mutta aikoinaan olisin reputtanut kokeista ainoastaan tuota yhtä sanaa käyttämällä...

Tämän mekon vesiputouspääntiellä tein itselleni reilu vuosi sitten. Vesiputouspääntien voi tehdä monella eri tavalla. Kaavat tähän ompelemaani niukahkoon vesiputoukseen on melko helppoa tehdä. Piirtää vain suoran viivan olkapäältä toiselle niin, että pääntien pyöristys jää pois. Ylimääräinen materiaali pääntiellä putoaa etumukselle vesiputousmaisesti. Piirretty linja on myös taite, johon voi lisätä alavaran, joka valuu vaatteen nurjalle puolelle. Etukappaleen olkalinjaa olen pidentänyt niin, että etuolalle muodostuu pari pientä laskosta, jotka lisäävät pääntien valumisefektiä. Etuolka on neljä senttiä pidempi kuin takaolka. Tässä mekossa on muutenkin pidennetty olkalinja, eli ns. holkkihiha. Lisäksi poistin rintamuotolaskokset kainalosta ja siirsin nen pääntielle lisäväljyydeksi. Rintamuotolaskostahan voi siirtää ihan mihin tahansa kohtaan kaavassa, kun pitää kärkipisteen paikallaan ja avaa muotolaskoksen vain toiseen kohtaan. Rintamuotolaskokset pääntielle siirrettynä tuovat yllättävän paljon lisäväljyyttä.

Vesiputouspääntien voi tehdä myös taakse, tätä aion joskus kokeilla. Sen voi tehdä myös eteen ja taakse, mutta silloin on riskinä se, että koko vaate pyrkii valumaan etupuolelle etenkin rintavilla. Istuvuuden kannalta on siis parempi, että toinen puoli vaatteesta on melko perusmuotoinen. Vesiputouksesta voi tehdä hyvinkin näyttävän lisäämällä laskoksia etuolalle ja leventämällä etukappaletta lisää pääntieltä. Tällöin on vaarana etumuksen liika paljastavuus. Runsaan vesiputouspääntien kanssa ei enää paljon kumarrella, vaan ollaan ryhdikkäästi.

Koska olen vuorittanut tämän mekon kokonaan, olen piirtänyt koko etukappaleen kaksinkertaisena. Muualla on kevyt neulosvuorikangas. Neulosvuorikangasta ostin kokonaisen rullan muutama vuosi sitten Outlet -myymälästä viidellä eurolla. Kuviollinen hiukan kiiltäväpintainen neulos on ostettu Eurokankaan alepöydästä hintaan 3 euroa/metri.  Mekon tarvikkeet maksoivat siis noin 5 euroa. Tähän malliin on hyvä valita ohuehkoja ja kauniisti laskeutuvia materiaaleja.

Mekon helman olen huolitellut tiheällä siksakilla samalla venyttäen reunaa, jolloin syntyy aaltoreuna. Myös vesiputouspääntien reunan voisi huolitella samalla tavalla, tällöin ei tarvita vuoria tai alavaraa. Täytyy varmaan testatata tämäkin vaihtoehto!

Tämän kesän juhlat on toistaiseksi juhlittu siis tässä asussa. Vesiputouspääntiellä varustettuun mekkoon yhdistin Ellokselta tilatun beessin trenssitakin, joka maksoi 45 euroa.

. 

Mekon etuolalla on laskokset tuomassa lisää volyymia vesiputoukseen. 

Asun laukun olen ostanut Verkarannan käsityöläismyymälästä, kun osallistuin vaatteillani Kesäpiha- näyttelyyn useita vuosia sitten. Laukku maksoi muistaakseni noin 20 euroa. Laukun on valmistanut Madagaskarin saaren naiset palmun lehdistä, ja se on käsinvärjätty. Laukku on hauskasti sekä ekohenkinen että muotokieleltään moderni. Nahkaiset korkkarit olen ostanut Aleksi 13:sta noin 8 vuotta sitten. Ne ovat tyyliltään hiukan 70-lukumaiset, ja niissä on nahalla päällystetty tolppakorko. Kengissä on kiva reikäkoristelu. Kengät maksoivat n. 80 euroa. Asun kruunasi siipaltani lahjaksi saamat Kalevalan Lumikukka- riipus ja korvikset.