torstai 13. elokuuta 2020

Punaraidallisen mekon tuunaus


En juuri kelpuuta vaatekaappiini raidallisia vaatteita, ne eivät vain kuulu tyyliini. Poikkeuksen muodostaa vaatteet, joissa on maalatun näköisiä, akvarellimaisia raitoja tai raitoja, jotka eivät kulje tavanomaisesti vaakasuoraan.

Löysin kirppikseltä pari vuotta sitten yhdeksällä eurolla mekon, joka oli käyttämätön, riippulaputkin vielä kiinni vaatteessa. Tykkäsin pystyyn ja vinoon kulkevista raidoista kovasti, vaikka mekon puna-sininen väritys ei ollutkaan ihan minulle tyypillinen. Materiaalikin on hyvänoloista paksua jerseytä.


Otin mekon nyt tuunaukseen. Kyynärpäihin ylettyvät hihat lyhensin, koska ne näyttivät mekon malliin hiukan turhan raskailta. Hihanpätkistä ompelin rintakorupohjaan rusetin. Näin sen voi laittaa haluamaansa paikkaan tai jättää välillä kokonaan pois. Rusetin koristelin ompelulaatikkoni aarteilla, yksinäisellä napilla ja nauhoilla.

 

   Nauhoista tein myös vyön, joka saattaa joskus käydä jonkin muunkin vaatteen seuraksi.

Tässä mekossa on hiukan sellaista menneen maailman henkeä, 50-lukua ehkä?

 

Iänkaikkisen vanhat Biancon kiiltonahkakengät ja Kappahlin alesta parilla eurolla löytynyt raitapanta sopivat asusteiksi.

Tässä asussa on jo niin paljon kaikkea, että koruja ei oikeastaa enää tarvita. Käsityöläistapahtumasta ostamani "lasikenkäkaulakoru" värittömänä vielä menne, varsinkin, jos vähentää muita asusteita.






Tähän asuun takiksi sopii vanha H&M -alesta joskus löytynyt "Chanel-tyylinen" jakku. Usein laitan mekon päälle kuitenkin farkku- tai nahkatakin, ettei lopputulos ole liian rouvamainen.


Tämän kuvauspaikan löysin sattumalta metsäkävelyllä, joita olen viime aikoina paljon harrastanut. Palasin sinne sitten uudestaan kuvia ottamaan. Tässä metsässä kuuset ovat suorissa riveissä, joten ne on sinne joskus istutettu. Sittemmin metsä lienee unohtunut ja jäänyt hoitamatta. Metsä on aika synkkä, jotkut  kuuset valtavia ja toiset jo lahoja ja kaatuneita. Synkkyyden vuoksi aluskasvillisuutta ei juuri ole, lähinnä vain ketunleipämättäitä. Metsä on tunnelmaltaan hiljainen ja pysähtynyt.
 
 
Kuvaupäivän kirkas auringonpaiste antoi kuitenkin tarpeeksi valoa kuvaamiseen.


4 kommenttia:

  1. Ihana! Tykkään kovasti tästä. Ja tuo kuvauspaikkasi on myös aivan mahtava:) Hyvää viikonloppua sinulle Pirjo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Metsäntyttö! Hyvää viikonloppua myös sinulle :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...