Vähän vaativampi grafiikantyö

Viime keväänä valmistui tämä grafiikantyö "Missä unet syntyvät?" opintoryhmämme "Päiväunia"- näyttelyyn, jonka pystytimme Cafe Gopaliin. Sama työ oli esillä myös myös juuri päättyneessä Taideyhdistys Elon "Elämyksiä"- juhlanäyttelyssä Haiharan tallissa. Näyttelyt olivat keskenään hyvin erilaisia. Grafiikanryhmämme näyttely Cafe Gobalissa oli pieni ja intiimi, Taideyhdistys Elon näyttely oli taas suuri, kaksi kerrosta kattava ja 94 eri tekniikoilla tehtyä teosta esittelevä läpileikkaus taiteen koko kentästä. Elon näyttelyn jurynä toimi taiteilija Inka Ylihärsilä. Ilokseni grafiikantyöni hyväksyttiin näyttelyyn, vaikka pyrin mukaan ensikertalaisena ja olin harrastanut grafiikkaa vain vuoden. Alla oleva kuva työstäni on näpsäisty Haiharan tallin yläkerran seinältä. Aika hyvin kamerani uusi pyöröpolarisaatiolinssi häivyttää lasikehyksen heijastukset.

Otin työstä kuvan vielä ilman kehystä, sillä lasi kuitenkin vääristää värejä. Myrkyttömän kartonkigrafiikan lisäksi työssä on hiukan käytetty akvarellimonotypiaa, joten tekniikan kuvaukseksi voisi laittaa myös mixed media tai sekatekniikka. Näyttelyluetteloon on kuitenkin tapana laittaa merkintä muodossa "kartonkigrafiikka, monotypia".

Inspiraationa tälle grafiikantyölle ovat olleet omat valokuvausreissut metsiin, sekä YLE:llä esitetty sarja "Metsien kätkemä" ja uskomattoman hieno dokumenttielokuva "Metsän tarina". Meillä on vaan niin omaleimainen luonto, josta on vaikea olla saamatta vaikutteita. Täällä Tampereellakin, Suomen kolmanneksi suurimmassa kaupugissa, aivan satumainen metsä järvineen alkaa kivenheiton päässä kotiovelta.

Tätä työtä voisin kuvata lainaten yhden taideopettajani lausahdusta: " On olemassa ihmisiä, jotka näkevät asioita luonnon muodoissa ja sitten on niitä, jotka eivät näe."

Tein tätä työtä opistolla noin puoli vuotta, nelisen tuntia viikossa. Työssä on kymmenen erilaista kaiverrettua laattaa, mikä teki painamisesta melko haastavaa. Tämä työ on myös grafiikanvedokseksi melko kookas (30x 40 cm + kehys). Mitä suurempi kokoinen työ on sitä haastavampaa kokonaisuutta on hallita. Sain otettua työstä 8 vedosta, kunnes laatat olivat jo litistyneitä ja naarmuisia. Jos tätä työtä vertaan aikaisempiin grafiikantöihini, niin kehitystä on tapahtunut melkoisesti vuodessa. Pakko olla tyytyväinen ;)